Osallistujien kokemuksia

Ennen Mentaalisen Valmentajan kurssia

olin tutkiskellut itseäni jo pitkään. Näin ollen tunnistin jo jotakuinkin persoonani ja toimintatapojeni vaikutuksia omaan ja läheisteni elämään. Mutta vasta Susanin, Bengtin ja uskomattoman upean ryhmämme tuella ja kannustuksella pystyin tekemään toimintatapoihini muutoksia, jotka vähensivät suorittajan ja läheisteni kontrolloijan rooliani. Elämäni on tekemieni muutosten ansiosta yhä suuremman ajan pakotonta ja rentoa, ajoittain jopa kevyttä. Mikä muutos monen ihmisen elämään!

Kurssi mielenkiintoisine aiheineen ja ryhmän upeat kanssakulkijat toimivat selkeimpänä ”peilinä”, mihin olen koskaan katsonut. Tähän peiliin ei todellakaan ollut aina helppo katsoa! En tyytynyt vain vilkaisemaan näkemääni vaan tutkin toiminta- ja vuorovaikutustapojani avoimesti, uteliaasti, rohkeasti ja pakenematta. Kun näin ryhmän tarjoamasta peilistä jotain, mitä en olisi halunnut, pyysin ja sain apua ryhmältä<3! Vähitellen tuntui tarpeelliselta jakaa oivalluksia oman perheen kanssa. Kun tunnistin toiminnassani jotain, mistä halusin eroon, puhuin asiasta läheisilleni pyytäen palautetta, joka puolestaan syvensi ymmärrystäni itsestäni. Lopputuloksena opimme paljon toisistamme ja perheemme yhteiseloon tuli lisää rentoutta, huumoria ja oivaltavia keskusteluja. Oma tärkeä osansa oli tietysti myös se, mitä itse sai toisten ryhmäläisten prosesseja seuratessa. Välillä oivalsi jotain tärkeää toista kuunnellessa ja välillä pystyi antamaan ajattelun aihetta jollekin toiselle.

Olen usein ihmetellyt, kuinka kauan asioiden ymmärtämisen ja käytäntöön saamisen väli voi toisinaan olla! Juuri tämä asia muuttui eniten tämän kurssin vaikutuksesta. Toisen vuoden aikana kurssilta oppimani itsetutkiskelun työkalut alkoivat vihdoin toimia käytännössä ja oivallukset johtivat muutoksiin välillä jo saman tien:-o! Opin hiljentämään mieleni jatkuvan ajatusvirran meditaation, hengityksen, energialiikunnan ja itseni tarkkailun avulla. Ajatusvirran katkaisu teki minut valppaammaksi, rauhallisemmaksi ja oivaltavammaksi ja opetti nauttimaan omasta seurastani. Olen nykyisin myös tekemissäni valinnoissa ja päätöksissä itsenäisempi ja rohkeampi ja luotan että tekemäni valinnat vievät elämääni oikeaan suuntaan.

Kurssilla anti liikkui näiden jokapäiväisten toimintatapojen muutosten lisäksi oman uskomusmaailman ja energioiden tutkailun tasoilla. Tietämykseni näistä teemoista syveni ryhmässä käytyjen ajatusten ja kokemusten vaihdon kautta ja sain niistä arkeeni uudenlaista merkitystä. Aihepiiri on hyvin laaja ja koska tietämys syvenee vain omien kokemusten kautta, asioiden työstäminen tulee jatkumaan kurssin viitoittamana koko elämäni ajan. Ryhmässä oli hienoa se, että kukin sai muodostaa näistä teemoista täysin rauhassa oman näkemyksensä.

Kurssin loppupuolella aloin työstää ajatusta, miten vien oppimaani toistenkin hyödyksi, olenhan nyt Mentaalinen valmentaja. Osaamiseni ja itseluottamus energiahoitajana vahvistuivat ja sain kurssilta myös uutta helposti käytäntöön vietävää osaamista, jota aion toteuttaa. Hyödynnän varmasti kurssin antia tulevaisuudessa monin tavoin, aiempaa ammattiosaamistani hyödyntäen. Ideat ovat vielä ajatustasolla, mutta kurssilta saamani rohkaisu auttaa varmasti toteuttamaan myös nämä haaveet!

Kiittäen, Sari

Mitäkö mietin Mentaalinen Valmentaja -koulutuksesta...
Yksinkertaisesti, että se on muuttanut minut ja elämäni, parasta mitä olen tähän astisessa elämässäni tehnyt. Ryhmä on ollut korvaamaton matkakumppani, peili, olkapää, kaikukoppa sekä ilon ja naurun jakaja ja aikaansaaja.

Koulutus on avannut minulle todellista itseäni, olen ymmärtänyt miten paljon minussa on ollut pelkoja ja käytösmalleja, joita en oikeasti tarvinnut ja joista olen oppinut päästämään irti. Olen oppinut, että jos haluan muutoksia elämääni, on minun toimittava toisin, ei pelkästään ajateltava ja toivottava muutosta. Kaikki muutokset eivät suinkaan ole olleet helppoja ja olen joutunut katsomaan välillä rankastikin peiliin, mutta jossain kohtaa on kuitenkin ymmärrys löytynyt ja ikään kuin kivi nostettu rinnalta, on tullut vapaus. Pikku hiljaa vastoinkäymiset ovat vähentyneet, ärsyttäviä asioita kohtaa vähemmän, kuulumattomuuden tunne kadonnut ja kiire on hälvenemässä, sillä olen oppinut elämään omassa rytmissäni, hyväksymään itseni ja muut sekä sallimaan tunteeni. En minä vielä valmis ole, tällä matkalla olen lopun elämääni, mutta nyt näen, ymmärrän ja hyväksyn.

Koulutuksen kuluessa olen myös ymmärtänyt miten voin tukea ihmisiä ympärilläni heidän poluillaan ja mikä ilo ja suuri kunnia on saada olla mukana niillä. Koulutuksesta olen saanut rohkeutta, ymmärrystä, työkaluja, tukea ja nöyryyttä tähän tulevaan työhöni. Olemme täällä toinen toisiamme varten ja suurinta onnea tuottaa se, että voi antaa toiselle.

Kirsi

Mentaalinen valmennus 9/2014 – 5/2016

Tämäkaksivuotinen Mentaalinen Valmennus on ollut uskomaton matka omaan sisimpään sekäuuden unelmoimani ammatin opiskelua. Se on ollut mahdollisuus mm purkaa tarpeettomia negatiivisia malleja jotka ovat estäneet elämästä oman näköistä elämää, tietoiseksi tulemista niin ajatuksissa, sanoissa kuin teoissa. Se on ollut yhteyden vahvistamista omaan sisäiseen ohjaukseen ja paljon paljon muuta. Olemme opiskelleet myös erilaisia hoitoja, joita kiitollisena tulen jatkossa käyttämään tukeakseni asiakkaitteni matkaa omaksi itseksi tulemisessa.

Kiitos syvällisestä ja osaavasta opetuksesta ja ohjauksesta tässä valmennuksessa. Kiitos Susan ja Bengt!

Sirkka

Niin kliseinen sanonta kuin se onkin,

mentaalinen valmentaja kurssille osallistuminen on ollut elämäni paras sijoitus. Taaksepäin katsoessa tuntuu, kuin vielä pari vuotta sitten olisin ollut unissakävelijä. Mennyt eteenpäin ja toiminut, niinkuin olen ajatellut kuuluvan toimia. Ihmetellen vaikeaa oloa ja painavaa tunnetta rinnassa. Purin pahaa oloa raivoamalla tuhoten samalla parisuhdettani. Koin olevani umpikujassa, koin itseni huonoksi enkä pystynyt muuttumaan.

Ei kurssi tuonut yht´äkkistä ihmettä, muutos ei tapahtunut itsestään eikä hetkessä. Kovin työ piti tehdä itse. Löytää itsekuri ja omat voimavarat. Helppokaan prosessi ei ollut, oli hetkiä kun tuntui etten kestä enää.  Keinot ja välineet sain kuitenkin kurssilla Susanilta. Ryhmä, Susan ja Bengt antoivat vertaistukea. Uskaltauduin pikkuhiljaa luottamaan ja sain kokea kuinka ennestään tuntemattomat ihmiset hyväksyvät minut täydellisesti vaikka tietävät kaikki pimeimmät puoleni. Pikkuhiljaa saimme vuorollamme oivalluksia. Oli ihanaa huomata kuinka kaikkien meidän elämä alkoi muuttua. Huonoina ja vaikeina hetkinä ja aikoina on pystynyt luottamaan ryhmän tukeen ja vaikka kurssi nyt loppuukin kahden vuoden jälkeen, ryhmämme tuki ja yhteys säilyy.

Olen muuttunut, en toiseksi, vaan enemmän itsekseni. Kuulen enemmän sitä mitä olen. Oloni ja elämäni on muuttunut. Löysin vihdoin oman alani, jota nyt opiskelen. Tulin äidiksi ja pystyn olemaan parempi ja tasapainoisempi äiti kuin mihin olisin ilman kurssia pystynyt.

Ei suru, viha tai muutkaan tunteet ole poistuneet. Nyt pystyn ottamaan ne yhä paremmin vastaan. Hyväksymällä ja kuuntelemalla niitä. Opettelen luottamaan yhä enemmän elämään ja päästämään irti turhista toimintamalleista jotka vievät vain turhaa energiaa. Tulevaisuus näyttää valoisalta ja on toivoa täynnä. En enää muista miltä tuntui, kun olin aidosti toivoton ja koin olevani yksin. Kiitos!

Elina

Kurssin sisältö ja toteutus

oli oikein toimiva, kaikin puolin. Minusta oli mukavaa, että kurssi oli eri tilassa kuin majoitus, vaikka se varmasti toimisi myös samassa rakennuksessa. Ljusgården toimi majoitukseen ihan mainiosti ja kaunis ympäristö tuki kurssin antia paljon. Aikataulut olivat myös erinomaiset.
Ruoka oli ravitsevaa ja aina kauniisti esillä. Itse kokkaan hyvin saman tyyppistä ruokaa (joskin kotimaisista viljoista), joten makumaailma oli pääosin tuttua. Vaan aina sitä löytää uutta twistiä ja iloa ruokapöydässä, kun ruoan on joku muu rakkaudella valmistanut. Nyt täytyy opetella tekemään yhtä herkullisia puuroja!  Joinakin iltoina oli pöydässä naposteltavia (viinirypäleitä, kirsikoita, lakritsia) ja se oli oikein mukava lisä iltateen kaveriksi. Myös esim. pähkinät toimisivat hyvin.

Ronja

“Kaikki on jo sinussa itsessäsi”.

Lause, jonka lukee sujuvasti ja nyökyttelee mukana tietäväisesti, mutta kuinka sisäistymätön se todellisuudessa onkaan… Mentaalinen valmentaja -koulutus, “Matka Itseen” isolla I:llä, alkoi minulla intensiivi viikonlopulla Karjalohjalla. Susan johdatti meidät mielikuvamatkalle syntymämme hetkeen ja siitä jatkoimme tutkimaan tämän elämän tarkoitusta. Eteeni ilmestyi vihamielinen susi, joka oli täydessä hyökkäysvalmiudessa julmasti irvistelevine ja verenhimoisine hampaineen. Seisoin pelosta huolimatta kuitenkin katsomassa mitä tapahtuisi. Pian eläin alkoi luimistella korviaan ja vinkua epäröivästi vaihdellen hyökkäyksestä epäröintiin ja peräytymiseen. Tajusin, että todellisuudessa pelko sai sen hyökkäämään ja puolustautumaan. Otin suden viereeni istumaan, rauhoittelin ja silitin sen rintaa, missä kumea sisäinen murina vielä värähteli käteni alla. Siinä se oli – elämäni tarkoitus. Katsoa omia sisäisiä toimintamallejani, joita ajoi hyvinkin tiedostumaton pelko ja jotka sitten ulkoistuivat alistuvana, kilttinä tyttönä ja miellyttäjänä olemiseen tai hyökkäyksinä muita ja varsinkin itseäni kohtaan. En ollut koskaan tarpeeksi. Olin jollain tasolla jo huomannut itsessäni näitä malleja, mutta näin oli tapahtunut lähinnä järjen tasolla ja se todellinen sisäistäminen, koko kehollinen näkeminen ja ymmärtäminen odottivat löytämistään kaiken sen opitun/ehdollistetun alla, mitä oli vuosien varrella päälleni liimattu ja mitä liimailua olin sitten ahkerasti itse jatkanut. Olin loistava yrittämään olla sitä mitä muut minulta halusivat, ja kuitenkin jossain syvällä sisimmässäni tunsin olevani epäaito, feikki, rikkinäinen. Mutta en tiennyt muusta ja toteutin malliani ja ihmettelin, että vaikka kaikki oli periaatteessa hyvin niin miksi minun oli paha olla.

Meditaatio ja harjoitukset auttoivat paljastamaan sen “muun”, hiljaisen rauhan tilan, kuin vanhan tutun ystävän, joka oli koko ajan ollut sisälläni ja joka pystyi näkemään tämän fyysisen, persoonallisen minän toimet ja reagoinnit maailmassa ja tämä rauha pystyi katsomaan niitä lempeästi ilman kritisointia (vaikka mieleni tietysti kritisoikin ;-)). Pystyin ottamaan tämän pienen minäni syliin, kuin pienen lapsen, ja rauhoitella ja antaa sen itkeä surujaan ja kaipauksiaan vapaasti. Vielä tärkeämpää oli vihdoinkin sen kaiken piilotetun vihan purkamisen uskaltaminen ja huomaaminen, ettei mitään mennytkään rikki. Mallit eivät ole minä. Ryhmässä tuimme kaikki toisiamme.

Ja matka jatkuu. Se on vaatinut ja vaatii yhä edelleen itseensä sitoutumista ja sisukkuutta. Kaikki ei ole muuttunut helpoksi ja ihanaksi. Siinä ei kääriydytä pumpuliin vaan katsotaan itseä juuri sellaisena kuin ollaan, kaunistelematta tai rumistelematta, avaudutaan kerros kerrokselta. Kylpyhuoneen peilissäni on lause “Todellisuutta ei pidä pelätä, sillä se on lähtökohta josta toipuminen lähtee kasvuun”. Sitä mukaa kun vapaudun niin todellisuuskin muuttuu, näen ja tulkitsen maailmaa ja muita ihmisiä sekä itseäni eri tavalla. On helpompaa, kun ei ota itseään enää niin kauhean vakavasti ja vaikka rähmälleen menen edelleen niin nouseminen tapahtuu jo huomattavasti nopeammin. On valtavan ihanaa huomata, että kappas vain, tipahdin vanhaan malliin ja että hei, nyt voinkin valita toisenlaisen tavan. Käsivarteeni ilmestyi matkan varrella susitatuointi, jonka alla lukee Choose again (valitse uudestaan) muistuttamassa siitä, että se on oikeastaan ainut valta mitä minulla on…valta valita kuinka suhtaudun asioihin ja miten sen perusteella toimin. En halua enää olla mallieni automaattiohjauksella toimiva “robotti”. Valitsen vapauden!

Mia

Viikko oli aivan uskomaton,

kuten moneen kertaan tuli paikan päälläkin todettua. Upea ryhmä, kiitos kaikille kurssilaisille. Mariian laittama ruoka oli superhyvää ja täyttävää ja Annen leipomukset suussasulavia. Mitään en jäänyt kaipaamaan tarjoilujen osalta. Aikataulutus kurssin suhteen oli myös täydellinen – ei liian tiivis, mutta ei myöskään liian väljä. Asiaa tuli paljon, tuskin puoliakaan enää muistan, mutta tämähän olikin vain pintaraapaisu aiheesta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, mikäli aihe syvemmin kiinnostaa. Kiitos Susan tuestasi ja rakkaudestasi läpi koko kurssin.

Omalta osaltani voin todeta, että Misterhultista lähti kotiin itsevarmempi ja luottavaisempi Pirkko. Se onnen tunne, joka siellä syntyi, on pysynyt sisälläni ja tuntuu, että kuplin sisäisesti kuin vichy-pullo! 🙂 Nyt pitää vain keksiä väyliä, miten voisin jakaa tätä iloa ja rakkautta eteenpäin.

Kiitos Bengt, kun huolehdit hyvinvoinnistamme ja viihtyvyydestä – iso panos sekin.

Kiitos Susan ja Bengt, kun tarjositte kotinne käytettäväksi. Talonne huokuu rauhaa ja rakkautta, aivan kuten tekin.

rakkaudella Pirkko

Lumoava Ljusgården

Kiireen tilalle laskeutuu rauha ja mielen myrskyt tyyntyvät. Keho alkaa toimia paremmin ja mahdollisten mustien pilvien takaa alkaa kajastaa toiveikas valo. Tätä kaikkea tarjoaa Susanin ja Bengtin ”keltainen kartano” pienessä ruotsalaiskylässä. Metsien ympäröimän pikkukylän keskellä sijaitseva iso keltainen talo seisoo valkoisen kauniin, vuonna 1779 rakennetun kirkon kupeessa. Paikan nimi on Ljusgården ja se on entinen pappila. Olin varannut sieltä viikon lomaretriitin. Pieni, muutaman sadan asukkaan ruotsalaiskylä, Misterhult, löytyy itärannikolta noin 300 km Tukholmasta alaspäin. Itse tein matkan Turun kautta auto-laiva-auto-menetelmällä, mutta sinne pääsee myös lentokone-bussi-yhdistelmällä. Henkinen aktiivilomapaketti tarkoitti tässä tapauksesa myös sitä, että kännykät ja tietokoneet laitettiin kiinni, eikä sähköposteja luettu. Näin päähän tuli lisää häiriötöntä tilaa. Aah mikä ihana rauha.

Päiväohjelma alkoi rauhoitavalla meditaatiolla

Aamu alkoi herätyksellä noin seitsemän jälkeen tai myöhemmin jos oli aamunopea. Minä en ollut. Kello kahdeksalta kokoonnuimme meditaatioon. Se kesti kaksi tuntia ja antoi päivälle rauhallisen alun. Olen harrastanut meditaatiota jo vuosikausia, joten ryhmämeditaatio oli suht helppoa ja nautinnollista. Aloittelijalle kaksi tuntia voi kulostaa pitkältä, mutta koska tuossa harjoituksessa on erilaisia osioita, niin lopulta aika kuluu sujauksessa. Parhaimmillaan pään sisäinen monologi rauhoittuu, turhat mielen pörinät häviävät kaukaisuuteen ja päivä sujuu helposti. Bonuksena Susan oli kanavoinut jokaiselle oman sanan, jota mietiskelemällä ja pohdiskelemalla pääsi tarkastelemaan jotain piirrettä itsessään hieman syvällisemmin. Se oli hyvinkin avaavaa.

Valmiiseen pöytään

Meditaation jälkeen alkoi yleensä olla olla nälkä. Saimme istua suoraan valmiseen aamiaispöytään. Keittiössä häärivät Maikku ja Samira olivat valmistaneet maukkaan aamupalan. Voisi kuvitella että ainakin kiireiselle perheenäidille istuminen valmiiseen pöytään voi olla päivän juhlahetki. On se muutenkin kivaa. Kaikki ateriat olivat terveellistä kasvisruokaa ja erikosruokavaliot otettiin huomioon. Aina sai esittää toivomuksia ja keittiöhenkilökunta piti huolen siitä että kaikille löytyi maistuvaa ravintoa.

 Ulkoilua tai vapaa-aikaa

Päiväohjelmassa oli mukavaa se, ettei se ollut turhan tiukka. Aamiaisen jälkeen sai valita halusiko lähteä vaikka ulkoilemaan. Pienen kävelymätkan päässä löytyi metsän keskellä kiemurteleva lenkkipolku. Lenkeistä tuli mukavan pitkiä kun onnistui kääntymään väärälle polulle. Ljusgårdenissa oli mahdollisuus ottaa erilaisia hemmotteluhoitoja, kuten vaikkapa hierontaa. Se oli hyvin rentouttavaa ja keho kiitti kumartaen kun sitä huomioitiin. Päivällä sai myös tehdä ihan omiaan jos siltä tuntui. Kirjoittaminen ja lueskelu omassa rahassa onnistuivat niin halutessa. Ehdin viikon aikana lukea kolme kirjaa, mikä oli hyvin rentouttavaa.

 Aurinkoa ja ruokaa

Iltapäivällä oli taas tarjolla maittavaa ruokaa. Reippaan ulkoilun jälkeen vaarana oli lähinnä syödä itsensä ähkyksi. Yhtenä iltapäivänä siirsimme lounaan ulos ja kävimme kävelemässä läheisessä pikkukaupungissa. Rannasta löytyi kauniita maisemia sekä kivannäköisiä taloja. Idyllinen ruotsalainen ”kansankoti” tarjoili parastaan. Vaikka kalenterissa oltiin jo lähes talven puolella, niin aurinko paistoi lämpimästi, eikä vesi ollut jäätynyt. Löysimme pienestä saaresta laiturin, jossa makailmme energisoivasta auringosta nauttien, kuunnellen veden liplatusta. Marraskuussa. Ljusgårdenissa oli myös aikaa seurustella muiden ihmisten kanssa. Yleensä retriiteissä tapaa samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa syntyy helposti mielenkiintoisia keskusteluja.

 Joogaa ja venyttelyä

Päivittäiseen ohjelmaan kuului myös joogaharjoitus. Se oli yleensä myöhemmin iltapäivällä, jolloin ruoka oli jo kerennyt laskea. Opettajana toimi italialainen Samira, jolla on yli kahdenkymmenen vuoden kokemus joogaamisesta. Hänen opetuksensa oli hyvin yksilöllistä ja kuuntelevaa. Se auttoi aukaisemaan kehon jumitiloja. Joogatunnilla kävimme läpi erilaisia venytyksiä. Samiran vahva ammattisilmä näki heti mihin itse kukin pysytyi, eikä hän yrittänyt pakottaa sellaisiin asentoihin mihin keho ei taipunut. Toiset venyvät helposti kuin kuminauhat ja toiset muistuttavat lähinnä rautakankea. Lomalle jäädessäni olin lähempänä viimeksimainittua ryhmää. Illalla oli jälleen ruokailu. Sen jälkeen ohjelmassa oli vielä iltakokoontuminen, jonka yhteydessä teimme lyhyehkön meditaation ja keskustelimme erilaisista mieltä askarruttavista aiheista. Kun meni aikaisin nukkumaan, sai hyvät unet ja pääsi aikaisemmin ylös. Voin helposti suositella retriittiä lumoavassa Ljusgårdenissa. Se on paikka jossa oman elämän kiireet unohtuvat ja elämä rauhoittuu.

Petri